Leipomokahvila Murusen erikoisuutena hapanjuureen leivottu leipä ja pulla

Kajaanin Kauppakatua kävellessä ei voi olla huomaamatta pirteänsorttista pikkukahvilaa, jonka värikäs sisustus
houkuttelee pistäytymään sisään.

Kahvila Murusen interiööri on moderni ja selkeä. Kohta kaupat tehtyään Elina Heikkinen kävi joulupyhien aikaan maalaamassa yhden seinän oranssiksi. Se tuo aurinkoista fiilistä talven ankeuteen. Nyt hän toimii jo viidettä vuotta yrittäjänä omassa kahvilassaan.

– Ostin sen edelliseltä yrittäjältä. Kahvila toimi alkujaan Sotkamossa, mutta muutti sittemmin tänne Kajaaniin. Täällä se ehti olla vuoden, kun minulle avautui tilaisuus ostaa se omakseni, hän kertoo.

Yrittäjäksi ryhtyminen oli Elinalle uusi haaste, joskin hänellä oli työkokemusta ravintola-alalta. Elina kertoo nauttineensa ikänsä leipomisesta, ja hän on suorittanut myös leipurin ammattitutkinnon muutama vuosi sitten työnsä ohessa.

Koronakevät kaikkine käänteineen oli sen verran rankka, ettei Elina tiennyt välillä itkeäkö vai nauraa.

– Sitten vain päätin, etten suostu tällaiseen: ei tämä leipomokahvila voi näin päättyä! Onneksi kesän tullen tilanne jo parani, hän huokaisee.

Syksyn myynti on ollut vaihtelevaa, välillä tulee todella vilkkaitakin päiviä.

– Pieni jännityshän tässä koko ajan on päällä, mutta minkäs teet, hän toteaa.

Inspiraatiota alan kirjallisuudesta
Kahvilayrittäjän ura on tarjonnut sopivasti uusia haasteita. Osaaminen on karttunut itsenäisen opiskelun ja henkilökohtaisen kiinnostuksen kautta. Ensi alkuun painopiste oli makeassa tarjonnassa, mutta sittemmin mukaan tulivat erilaiset suolaiset leivät ja piirakat. Viimeisin harppaus eteenpäin on ollut hapanjuurileivonta.

Leipomokahvila Murusen hapanjuurileipä sai alkunsa siitä, kun perinteikäs, yli 100-vuotias Pekka Heikkisen leipomolla sattui tulipalo. Elina joutui yllättäen kiperän paikan eteen, oli keksittävä mistä nyt saataisiin sopivat leivät kahvilan vitriiniin. Kaupan leipä ei tullut kysymykseen.

– Olin leiponut pitkään pienellä hiivamäärällä eräänlaista pataleipää, jossa taikina seisoo huoneen lämmössä yön yli ja paistetaan aamulla leiväksi isossa padassa. Se oli sinänsä ihan hyvää, mutta toisaalta olin jo monta vuotta puntaroinut hapanjuuren tekoa, hän kertoo.

Kirjakaupassa vastaan tullut Kuuselan Leipävallankumous-kirja sai hänet innostumaan lopullisesti asiasta ja hän rohkaistui ryhtymään juurentekoon. Elettiin kesäkuun loppua, ja töiden kanssa oli kiirettä. Juuri unohtui jääkaappiin pariksi viikoksi, mutta siitä syntyi kuin syntyikin ensimmäinen leipätaikina. Leivän rakenne oli kohtuullinen, mutta maku sen sijaan kerrassaan loistava.

Elinalla oli herkkävatsaisena ollut aiemmin vaikeuksia leivänsyönnin kanssa, mutta nyt hän havaitsi yllätyksekseen, että jostakin syystä hapanjuurileipä sopikin hänelle. Taitojen karttuessa hän osallistui leipomoyrittäjien yhteistempaukseen, jossa leivottiin pullaa hapanjuureen.

– Se oli kohtalokas virhe, sillä hurahdin sen myötä täysin pullansyöntiin. Vatsani kun ei ole sietänyt tavallista pullaa, hän toteaa nauraen.

Raaka-aineissa sen salaisuus
Kulmakivenä ovat oikeista ja aidoista raaka-aineista persoonallisella twistillä toteutetut tuotteet. Elina hyödyntää paljon lähituottajien tarjontaa. Esimerkiksi hapanjuurileivät valmistetaan Kinnusen Myllyn luomujauhoista. Muita tällaisia lähituottajia ovat Sonkakosken Mylly ja Kainuun Talkkuna. Jälkimmäisen talkkunajauhoista Elina valmistaa Kainuun Talkkunan leipää.

– Nykyään teen myös pieniä lehden mallisia  Fougasse-leipiä. Eräskin asiakas, joka on yleensä tilannut pelkän kahvin, kiinnostui niistä ja kerroin hänelle, että ne ovat oliiviöljyyn tehtyjä, yrteillä maustettuja teeleipiä. Hän palasi heti seuraavana päivänä kahvilaan nauttimaan varta vasten niistä, Elina kertoo.

Kahvilassa myydään myös paikallisen pientuottajan, Oreganan, tuoresmootheja. Vitriinistä löytyy herkullisia leivonnaisia, joista suosituin on porkkanakakku. Tilauskakut ovat oma lukunsa. Niiden tekoon käytetään enemmän aikaa ja taidokkaasti käsin koristellut kakut ovat juhlapöydän kaunistus.   Jokainen niistä syntyy asiakkaan toiveitten pohjalta kustomoiden, eikä mitään valmista mallistoa ole.

– Moni antaa vapaat kädet toteuttaa, mikä on mielestäni todella ihanaa. Silloin voi haastaa itseään, Elina toteaa.

Keittolounaalla on tarjolla aina kahta keittoa, joista toinen on kasviskeitto, suurin osa niistä täysin vegaanisia. Toinen on liha-, kala- tai kanakeitto. Lounaaseen kuuluu luonnollisesti vastaleivottu talon leipä. Rouhean keiton salaisuus ovat paistetut perunat, joita ei kuorita. Ne tekevät keitosta ruokaisan.

Haastattelu: Irmeli Kojonen
Kuvat: Leipomokahvila Murunen

Kuva: Elinan kanssa mukana kuvassa Murusen leipäjuuri Pertsa. Pertsa Perusjuuri on Elinan mukaan vähän niin kuin suomalainen vanha mies – semmoinen nurkassa mörnöttäjä. Hoitaa työnsä mitään sanomatta, ja on hiljainen, vahva puurtaja.

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on google
Share on whatsapp

UUSIN LEHTI

Liity Facebook -ryhmään

Tilaa uutiskirje

Viikottainen kooste alan tärkeistä uutisista sähköpostiisi

Tulevat tapahtumat

Tuoreimmat uutiset

Sivustolla käytetään evästeitä, joilla voimme parantaa sivustoa ja käyttökokemustasi sekä kohdentaa markkinointiamme. Osa evästeistä on sivuston toiminnalle välttämättömiä. Lue tietosuojaselosteestamme, miten käsittelemme evästeisiin liitettyjä tietoja.